Kiitos, että valitsit toisin

Olisit voinut valita toisinkin. Aloittaa aamusi kahvilla ja kävelyllä, tehdä siistiä sisätyötä taustalla pelkkä paperin valkoinen kahina. Heittää takin hartioille huolettomasti aina lounasaikaan, ja syödä, mitä milloinkin mieli tekee, seurassa, jota kulloinkin kaipaat.

Mutta sinä valitsit toisin. Nyt aloitat päiväsi pimeällä. Ennen kuin ehdin tarttua päiväkodin ovenkahvaan, olet valmistellut rauhan, johon saan tuoda itseni ja lapseni kaikissa mielentiloissa. Ruokaillessasi nostelet pudonneita haarukoita, takin sijasta puet kurahousuja sarjassa, pyyhit poskilta äidinikävää.

Olisit voinut valita toisinkin. Silti joka päivä palautat syliini leikistä kylläisen lapsen. Hymyillen sanot ”ei se mitään” ja ”älä huolehdi”, vaikka joudut muistuttamaan samasta asiasta kolmatta kertaa. Pakkaat reppuun piirrustukset ja kiviaarteet. Kotona kuulen lastenhuoneesta haparoivaa laulua - sinä olet opettanut sen.

Olisit voinut valita toisinkin. Mutta valitsit lapseni, valitsit minut, ja valitsit vastuun, joka olisi kenelle tahansa raskas kantaa. Valintasi ansiosta minä voin päivisin hengittää syvään ja öisin nukkua rauhassa. Ja vaivannäkösi vuoksi jokainen pimeä ja kylmä talviaamu alkaa perheessämme paremmin.

Siksi, että sinä valitsit toisin.
Kiitos, että valitsit toisin.


Ei kommentteja