Vain hetkeksi minä käännyin

Katsoin silmä tarkkana jaloissa leikkiviä lapsiani. Seurasin heidän kasvuaan, silittelin hiuksia ja ojentelin pudonneita leluja peläten menettäväni jotain tärkeää, jos edes hetken katson muualle.

Mutta sitä en huomannut, että lasten kasvaessa suuremmiksi, sinä olit kasvanut pienemmäksi. Ryhtisi oli kumartunut, ranteesi muuttuneet hauraiksi kuin linnun luut. Katsoin muualle vain hetken!

Olin oppinut ajattelemaan sinua sellaisena, kuin olit vuosia sitten vihreällä nurmella juhlavaatteissasi. Silloin, kun siristelit silmiäsi aurinkoon päin täysissä voimissasi, ja elämä oli niin kuin vasta-alkanut kesä.

Havahtuessani säpsähdin siihen, että hiuksesi olivat harmaantuneet ja elämänrytmi huomaamatta hidastunut. Olin katsonut muualle vain hetken, ja sillä välin jotain sinusta oli jo lähtenyt tuulen matkaan.

Sillon minä ymmärsin, että minulla ei tulisi koskaan olemaan enempää sinua, kuin minulla on nyt. Ja että puolinaisissa sanoissasi ja arkisissa eleissäsi tulisivat olemaan koko elämääni kantavat, rakkaimmat muistot.

Vain hetkeksi minä käännyin. Nyt en hetkeen käänny pois.

Ei kommentteja