Saa tytötellä

Minua saa tytötellä, koska tytöt ovat ihania. Siinä ei ole mitään vikaa, että on nuori, elämälle avoin ja vasta seikkailunsa alussa. Eikä siinä, että ei vielä kaikkea tiedä tai ymmärrä - niin kuin joku ymmärtäisi.

Minua saa tytötellä, koska tytöt ovat kauniita. Siinä ei ole mitään hävettävää, että huolehtii itsestään tai siinä, että ei suostu häviämään seinään. Eikä siinä, että antaa piirteidensä näkyä ja kuulua - niidenkin, jotka ovat liikaa tai liian vähän.

Minua saa tytötellä, sillä tytöt ottavat ihmissuhteet tosissaan. Siinä ei ole mitään huvittavaa, että riitelee, selvittää ja sopii ennemmin kuin suostuu teeskentelemään. Eikä siinä, että osaa ihastua, rakastua ja antaa sydämensä kokonaisvaltaisesti.

Tytöt ovat älykkäitä, tytöt ovat rohkeita, tytöt ovat tienraivaajia. Putoilevien hiussuortuvien ja hersyvän naurun takana piilevät rautainen tahto ja lujat käsivarret, ja niillä käsivarsilla lepää maailman toivo.

Jos tyttönä oleminen tällä tavoin ymmärretään, niin hyvät ihmiset: Minua todellakin saa tytötellä.

Hengitä

Hengitä, sillä kaikki muu on vapaaehtoista, kaiken muun ehtii myöhemminkin. Hengitä sisään kevyttä ilmaa keuhkojen täydeltä, päästä ulos painavat huolet mitään pitelemättä.

Hengitä, sillä hengittämättä et selviä. Hengittäessä ei tarvitse olla enemmän, eikä se ole velvollisuus, tai vaatimus vahvempaan läsnäoloon. Hengitä, koska hengittäessä saat olla vähemmän.

Hengitä, sillä se on suurin etuoikeutesi. Anna elämän hengen täyttää tyhjyys, anna uloshengityksen purkautua huulilta kuin huokaus tai pakahduttavimman pyynnön tiivistävä rukous.

Hengitä, vaikka sitten itkun saattelemana.

Hengitä, sillä huokaukset ja rukoukset kuullaan. Hengitä, sillä sinä olet elossa ja kaikki on hyvin, huomaat sen, kunhan vain hengität.

Joten hengitä.

Jonain päivänä ymmärrät

Jonain päivänä sinä kasvat aikuiseksi ja ymmärrät, millainen vanhempi minä olin.

Jonain päivänä ymmärrät, että olin usein poissaoleva ja omissa ajatuksissani, että en osannut laittaa sinua ensimmäiselle sijalle. Että toisina päivinä hoidin vanhemmuutta kuin se olisi yksi aikuisuuden velvollisuus muiden velvollisuuksien joukossa.Jonain päivänä ymmärrät, että olisit tarvinnut rajoja siellä, missä annoin vapautta, ja vapautta siellä, missä sanelin aivan liian ahtaat reunaehdot omaa oloani helpottaakseni.

Jonain päivänä sinä kasvat aikuiseksi ja ymmärrät, millainen vanhempi minä olin.

Mutta jonain päivänä sinä ymmärrät myös sen, miten syvä rakkaus minut pudotti polvilleni, kun lakanaan kääritty elämäsi laskettiin syliini. Ja miten tiukasti minä pidin sinua kädestä, kun vapisit pelosta, ja miten en koskaan päästänyt mielessäni irti, vaikka kädestä päästinkin. Jonain päivänä ymmärrät, miten kovasti halusin nähdä, kuka sinä syvimmilläsi olet, ja miten suurella vakavuudella suhtauduin tehtävääni antaa sinun kasvaa tarkoituksesi täyteen mittaan.

Jonain päivänä sinä ymmärrät, miten paljon sinua rakastin ja miten edelleen hengästyn samasta rakkaudesta. Sinä päivänä sinä ymmärrät, miten antaa anteeksi kaikki se, mihin en pystynyt. Ja vaikka et pystyisikään heikkouksiani unohtamaan, jonain päivänä sinä ymmärrät, että se ei heilauta rakkauttani mihinkään suuntaan.

Jonain päivänä sinä ymmärrät. En malta odottaa sitä päivää.

Entä jos?

Entä jos unelmia ja tarkoitusta ei tarvitsekaan jahdata, vaan ne jahtaavat ihmistä ja saavat kyllä kiinni, kunhan ei jatkuvasti juokse alta pois etsiessään itseään ja paikkaansa maailmassa.

Entä jos ihmisen kuuluukin pysähtyä paikoilleen ja luottaa siihen, että se mikä tulee, tulee kyllä luo ja päästyään tarpeeksi lähelle tunnistaa kohteensa niin kuin koira omistajansa. (Ja sitten alkaa armoton hännänheilutus!)

Entä jos sinulla onkin yhtä paljon lahjakkuutta, viisautta ja taitoa kuin niillä, joiden jalkojen juuresta katselet ylöspäin suurilla silmilläsi? Entä jos sinuun onkin jo kätkettynä se, mitä kaikki sinussa ja ympärilläsi huokaa ja kaipaa?

Entä jos löytäisitkin itsesi siten, että lakkaisit etsimästä itsesi ulkopuolelta. Entä jos löytäisit itsesi olemalla se suloinen sinä, joka olet.

Entä jos?

Minä toivon puolestasi


Tiedän miltä tuntuu, kun on varaa elää mukavasti, maksaa laskut ajallaan ja sitten itsestä johtumattomista syistä pudota tulojen päältä ja tukien ohi. Tiedän, että voi ajautua taloudelliseen kriisiin, vaikka ei ole elänyt varojensa yli.

Tiedän, mitä on seistä kaupan kassalla, kun korttiosto ei mene läpi. Tiedän, miltä tuntuu toivoa, että laattalattia nielaisee naisen että selitykset. Tiedän, millaista on lykkiä lasta rattaissa kotiin, ja mitä on olla yhtä hajalla kuin pihaan jäänyt auto.

Tiedän millaista on, kun varattomuuden myötä asiat jäävät korjaamatta, maksut myöhästyvät, ja ihmiset luulevat sen johtuvan välinpitämättömyydestä. Tiedän, miten se syö itsearvostusta, vaikka itse tietää asioiden todellisen tilan.

Tämän kaiken tiedän, ja samalla tiedostan, että en tiedä mitään siitä todellisesta köyhyydestä, jossa monet suomalaiset elävät.

Tiedän myös, millaista on vähitellen nousta kuopasta, kun kova työ alkaa palkita tekijäänsä. Tiedän, miten helpottavaa se on, kun saa maksettua tylsät laskun ajallansa, tai kun voi ratkaista pienen arkisen ongelman ihan vain menemällä kauppaan.

Tiedän, miten valtava määrä elinvoimaa vapautuu, kun voi ajatella muutakin kuin rahaa - Kun on taas mahdollisuus tulla onnelliseksi niistä parhaista, ilmaisista asioista - luonnosta, ystävistä, ja siitä, että saa mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin.

Tiedän myös sen, että rahattomuuden keskellä voi elää rikasta elämää. Että pintailon puuttuessa voi löytää syvän ilon sieltä, mistä sitä ei parempina päivinä osannut etsiä. Senkin tiedän, että tästä kaikesta huolimatta on ihanaa päästä takaisin ennustettavan elämän pariin.

Tämän kaiken tiedän, ja sen, että ahkerat, vastuuntuntoiset, ja kaikin puolin kunnolliset ihmiset voivat ajatua taloudellisiin vaikeuksiin. Jos sinä kuulut heihin, niin muista, että toivo ei lopu, vaikka rahat loppuisivatkin.

Ja jos et nyt jaksa toivoa, lepää siinä, ja anna minä toivon hetken puolestasi.

Koti, josta ei mitään puutu

Olkoon tämä koti, jossa vahvat saavat löytää itsestään heikkouden, ja heikot vavisuttavan vahvuuden.

Olkoon tämä koti, jossa vapaus on ainoa pakko; jonka elämää rytmittävät rakkauden sydämenlyönnit.

Olkoon tämä koti, jossa kaiken muutoksen keskellä saa levätä sen varassa, mikä ei koskaan muutu.

Olkoon tämä koti, josta ei mitään puutu.