Ilo on hauras lintu

Ilo on hauras lintu. Silloin, kun se nousee siivilleen, on parasta olla hiljaa ja antaa sen tulla luo. Surua on kuunneltava varoen, mutta iloa hievahtamatta, sillä toisen surua, vihaa tai pelkoa ei voi varastaa, mutta ilon voi.

Kuuntele siis tarkasti silloin, kun iloni alkaa puhua. Anna sen nauttia lennosta ja itsesi hyvästä tuulesta. Älä ala laskea, onko iloni aikaista tai miten pitkälle se kantaa - älä, vaikka tarkoitus olisikin hyvä.

Ilo on hauras lintu, sillä se pesii siellä, missä ihminen on aidoimmillaan. Kun päästän iloni ilmoille, annan luvan katsoa sinne, minne muut eivät näe. Turhautumiseni kuulevat kaikki, mutta ilo on luottamuslause. Jos lyöt ilon alas, osut minuun. Siksi kuuntele.

Ennen kuin ihminen uskaltaa iloita, hänen on täytynyt alkaa luottaa. Luottaa siihen, että on osannut laskea oikein onnensa kantavuuden, ja siihen, että suurempi tuuli kantaa, kun siivet eivät. Kun ilo on syvää, se on myös pyhää.

Ilo on hauras lintu. Anna minun lentää.

Lepolupa

Tämä on lepolupa. Lupa oikeuttaa sinut lepäämään, vaikka koti ei näyttäisi ihmisten asumukselta; vaikka lapset, puhelin tai ajatukset alkaisivat hälyyttää punaisina aina, kun ajattelet istumista.

Tämän luvan haltijalla on oikeus levätä haluamallaan tavalla: pystyssä tai makuulla, liikkeessä tai paikallaan. Sielu tietää, miten se parhaiten lepää, eikä tämän luvan haltijan tarvitse kysyä muilta, mistä mieli saa hyvää.

Lepolupa oikeuttaa olemaan hyödyllinen tai hyödytön. Se on lupa juosta järven ympäri tai rakentaa sohvalle aikuisten maja. Se on lupa tuntea kaikki tunteet, joiden vierestä heräsi, lupa hengittää syvään, ajatella pieniä tai suuria.

Sinulla on lepolupa. Lupa luottaa, että et itse kannattele elämääsi, vaan sinua kannatellaan. Lupa levätä, ja sillä antaa lupa lepoon muillekin. 

Ja jos lupa ei riitä, niin olkoon tämä käsky:
Lepää.

Kun sinä olet kanssani

Kun sinä olet minun kanssani, minulta ei mitään puutu.

Viet minut sinne, missä lepo on elämäntapa, rauha ruokaa ja hengityksen salpaavat vain maisemat, jotka saavat nauramaan epäuskoisina ja kysymään: ”Näetkö saman, minkä minäkin näen?”

Ja kun oloni on tyhjä ja turta, ja aamu kuin seisoisi tiensä päässä, puhallat minun elämää kuin hiilloksen. Taputat olalle, ja ohjaat tielle, joka on toisinaan vaikeakulkuinen, mutta ei koskaan umpikuja.

Kun kuljen pimeässä laaksossa, jossa elämä ja kuolema näyttävät tasavertaisilta vaihtoehdoilta, sinä olet kanssani. Tunnet pimeän minussa ja ympärilläni, pidät lujasti kiinni. Siksi en pelkää.

Ja niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, katat minulle pöydän niiden katseiden eteen, joiden alla olen itkenyt, hävennyt, pelännyt ja tuntenut itseni vähemmän ihmiseksi. Istutat minut pöytään, ja sanot lujalla äänellä: ”Hän on minun kanssani”.

Annat viisautta ja voimia sen verran, että selviän tehtävistä ja ihmisistä, jotka olet minulle uskonut. Annat myös iloa, iloa niin paljon, ettei lasini ole puoliksi tyhjä tai täynnä, vaan se valuu yli ja kastelee pöytäliinan.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minua kaikkina elämäni päivinä. Minä saan asua kanssasi päivieni loppuun asti.

Eikä minulta mitään puutu.
(Ps 23)

Onnellisten maa on lasten kaltaisten

Onnellisten maa on lasten kaltaisten. Niiden jotka vetävät keuhkot täyteen ilmaa ja kesän tuoksuja, huutavat alikulkutunnelissa ilmoille vauhdin riemut ja avoimet kysymyksensä; kuuntelevat, kuinka joku vastaa takaisin.

Onnellisten maa on lasten kaltaisten. Niiden, jotka huomaavat selälleen pyörähtäneen leppäkertun ja myötätuntoa säästelemättä rientävät pelastamaan tuntemattoman ystävänsä, saaden sieluunsa jäljen siivillenousemisen ilosta.

Onnellisten maa on lasten kaltaisen. Niiden jotka huutavat ”Kato mua” ja hyppäävät kylmään veteen silmät kiinni ja sielu auki. Jotka uskaltavat itkeä ääneen pientä haavaa niin kuin suurinta surua luottaen siihen, että lohtu saapuu.

Onnellisten maa on lasten kaltaisten. Niiden, jotka yötä vasten huokaisevat pahan mielensä ylös. Sitten nukahtavat sängylle poikittain hiekkaa hiuksissaan, ja näkevät unia maasta, jossa pelkoa ei tunneta ja aikuisen mieli saa lentää niin kuin lapsi.

Onnellisten maa on lasten kaltaisten. Joka sinne haluaa, levittäköön kätensä ja kiivetköön syliin.